klo 0853

Olin harkinnut sitä jo pitkään. Tämä laituri on se, jolta tulisin vihdoin päättämään päiväni tässä tilassa, tässä ulottuvuudessa. Katsahdan viimeisen kerran lompakkooni, sivelen kuviani lähimmäisistä. Hyvästi, Mupsi; hyvästi kultakalani! Ei enää peli-iltoja, ei enää mustikkamuffinseja naapurin tädiltä. Tältä laiturilta tapahtuu hyppyni tuonpuoleiseen... sivarimereen. Edessäni avautuu valtava bussin ympärillä häärivä keko kakkulaisia tietokone-eksperttejä, liehutukkaisia musiikkimiehiä ja rauhaarakastavia rastafaaraoita - aiemmin omaamani stereotyyppinen kuva sivarilaisesta vahvistuu siis entisestään.

Itseänihän ei millään voi asettaa stereotyyppiseen sivarikastiin, sillä olen salskea, komea kuin kauris ja pidän koruompel...

Ah, en voikaan kertoa todellista identiteettiäni. Suojellakseni snautsereitani olen teille, hyvät lukijani, Hippi Länsibrandy, kaikkien janoisten sivari. Tältä blogilta Hippi hipelöi tietoonne kaikki mehukkaimmat sivarijutut aataminomenista öylätinnauttijoihin.

Takaisin lähtöbussiin, jossa vallitsee viidakon laki. Jungeli on tänään tupaten täynnä, eikä tilaa jää edes satunnaisille Inkeroismummoille, joille pari sivaria antavat lopulta paikkansa kohteliaisuuspuuskassa, kuskin uhkailun jälkeen. Muutama sivari roikkuu hattuhyllyn köynnöksistä ja pari on leiriytynyt jo kuulokeliaaniensa lomiin bussin lattialle.

Sopeutumiskykyä ainakin löytyy, mutta missä on järki ja moraali? Se on kai saunassa. Yksi sivari on yhä pystyssä, ja jääkaapin ovi jäi auki.

Kuka haluaa, kuka haluaa, kuka haluaa auttaa sivariaaa .. ?

Sivari vaikenee.