Propaganda nation

Oppia maailmanlaajuiseen syrjintään.

Suurennos kuvaa klikkaamalla.

Kaikilla lopuilla on alku

Nyt, kolmen viikon siviilipalveluskeskuksen koulutuspaahdon jälkeen, uuni on avattu ja sivaripullat on päästetty ulkomaailmaan. Toiset aloittavat vuoden työpalvelunsa viikon päästä, toiset vasta myöhemmin. Monilla sivareilla on komea rusketus viikkojen aurinkoisten jalkapallomatsien jäljiltä, eräät taasen ovat vieläkin samanlaisia kalpeita kummajaisia kuin lähtiessä. Mitä jäi käteen ja mitä päähän?

Monet luennoista tuntuivat melko turhilta. Ulkopuolisen pitämän "Sivarina Suomessa" -luennon tehtävänä tuntui olevan vain stereotyyppisen kuvan luominen sivareista ja kuinka päin helvettiä sivarin elämä menee. Puhumattakaan saman tyypin "Miehisyyden myytit" -luennosta! Toisaalta joukossa oli myös helmiä, kuten egyptiläisen miehen interaktiiviset luennot.

Koulutuksessa tutustui useisiin uusiin ihmisiin, joiden kanssa tuli niin häröiltyä, capoerailtua, heitettyä hetulaa ja stikkailtua biljardia. Koska viikkojen milteipä parasta antia oli sosiaalinen ulottuvuus, on harmillista, että jakson heebot tulivat kaikkialta Suomesta - harvoin sitä etelästä Lappiin lähtee kaiffarin saunareissulle.

Mutta onneksi on telepatia.

Sivari vaikenee ehkä viimeisen kerran.

"Thou shalt not bring Nacci to the nearhood of a Data Processing Unit"

Koska suurin osa sivareista on joko muusikoita tai datausmaestroja, ovat sivarikeskuksen harrastuspuitteetkin sen mukaiset. Turkkilaista saunaakin röyheämmin höyryävä ATK-kammio käsittää 22 hyödyllisillä ohjelmilla ladattua mikrotietokonetta, joita tosin voi käyttää vain parisen tuntia päivässä.

Vaikka väärinkäytöksiltä ollaan pyritty suojautumaan kahlekonstein, sattuu luokassa silti yhtä sun toista. Eräs ravintola-alalla työskentelevä jouduttiin bannaamaan tietokonetilasta sanaepäselvyyksien vuoksi. Olipa jengillä selittelemistä, kun yritettiin saada kanankoipia ulos mikron keskusyksiköstä.
Muusikoita varten on keskuksella puolestaan oma, hyvinvarustettu treenitila. Myös instrumenttipuolelta löytyy, sillä The Sivaricardia vastaan voi lainata sähköbanjoja, matalataajuusjyrsijöitä sekä Minnejä. Itse asiassa keskuksen välineet eivät ole aivan turhia, sillä Fenderin kermanvärinen USA Stratocaster saa Penankin soiton kalskahtamaan Hendrixiltä. Kitaran alkuperästä ollaan kiistelty lähinnä takaosan välistä tippuvien tötsyjen vuoksi.

kermainen sähköbanjo

Balloa jos jonkinlaista

Jos musica tai 10100110100 ei sivaria innosta, niin pahimpia MM-kisatärinöitä on ollut mahdollisuus purkaa keskuksen omalla jalkapallokentällä, ja pallot voivat lisäksi treenailla liitelyä lentopallokentällä. Vapaa-ajan keskus Sikala sisältää muun muassa pingispöydän, nettikahvilan, lehtisalin, biljardipöydän ja flippereitä. Jotteivät uusimmat Lostit jäisi katsomatta, Sikalassa on tietenkin myös kaksi televisiota. Mainitsinko kaksi Playstation 2 -keskusta tiun pelivalikoimineen? Välillä saattaakin tuntua, kuin sivarikeskuksen ainoa ero viiden tähden lomakeskukseen olisi palvelijat, joita tosin niitäkin voi luoda itselleen sivareista.

Ja jos illalla alkaa mallaskurkkua kolottaa, on mahdollisuus hyökätä Hotelli Hanheen, jonka karaokeiltoja vetämästä voidaan jopa tavata koulutuskeskuksen oma Staffan the Staffman. Harjaantuneen Staffanin rohkaiseva "Upeaa, mahtavaa!" -kommentti kajahtaa ilmoille, vaikka kunkin karaokeprinssin esitys olisi ollut silkkaa tuubaa. Hieno paikka.

Sivari sammuu.

Myytti käy toteen

Kumma kyllä, sivarikeskukseen ja siten ulottumattomiin joutumiseni jälkeen on puhelimeni alkanut väristä ja sikermöidä tyttökavereideni soitoista ja viesteistä. Onko vanha myytti "vaikeasti tavoitettavasta" siis totta? Kun en ole saatavilla, olen femmelle heti haluttavampi?


Testatakseni ilmiötä käytän tietoa välittömästi hyväkseni sprinttaamalla läheiselle maantielle ja näyttelemällä välinpitämätöntä jokaiselle vastaantulevalle typylle. Pian kylmä, mutta kuuma etäisyyteni on haalinut kokoon tarpeeksi viehkeää huutosakkiainesta, jotta voin perustaa cheerleader-joukkueen. Tiimin tehtävä on herättää minut, Hippi Länsibrandyn, joka aamu laulamalla ja elämöimällä kannustushuutoja ikkunamme alla.

Sitten vuokraan päivärahoillani limusiinin, jota käytän kruisailuun koulutuskeskuksen liepeillä aina vapaa-aikoina, ja herutan herukkaa kaikille marjannälkäisille tummennettujen ikkunoiden takaa. Uuden asenteeni aiheuttaman ylitsetursuavan huutosakkilaistarjonnan tukahdutan rakennuttamalla toteemin, joka koostuu vain cheerleadereista pukeutuneina majaviksi ja muiksi metsän hippiäisiksi. Kun kauppa ei enää kannata, myyn pystit intiaanien alkuperäismaahan, Japanin Nipponiin.

Viva la revolution

Dilemma #2

klo 1232

Aamulla herätessäni huomaan pitäneeni boksereitani jalassa yhden päivän liian pitkään. Eikun kaivelemaan kapsäkin uumenia ja vaihtokalsongarna esiin.. tfuhannen tfulimmaista! Boksereita ei näy missään, mikä voi merkitä kahta asiaa. Olen joko unohtanut ne, tai sitten huonekaverini eivät ole paljastaneet kaikkea olennaista jokailtaisessa pullonpyörityksen maustamassa Totuus tai tehtävä -leikissämme. Sivumennen sanoen myymme huoneidemme kesken myös partiolaiskeksejä ja leikimme kotia.


Villissä, myskihäränomaisessa vimmassani selvittää bokserimysteeri riuhdon ja revin huonetovereideni laukut auki ja raastan auki jokaikisen lääkepurkin sinisen valon alla - tuloksetta. Heilauttamalla taikasauvaani korjaan tovereideni tavarat ennalleen. Joudun siis pärjätä koko viikon yksillä ainoilla boksereilla, jotka ovat jo hieman hikeävät. Tämähän ei käy päinsä, joten tartun luutani ja lennän Kyöpelivuorelle.

klo 1630:00:00:001
Hakumatkalla

Yht'äkkiä keskellä läheisen Loviisan metsäidylliä esiin putkahtaa huippumoderni kuutioSmarket, jonka tunnelma on futuristinen abstraktin muotoilun takia, ja ranskalainen pub partahopeisen harmonikan soittajan vuoksi. Toisin sanoen bokserinhankkijan paratiisi. Tämän kaupan sijainti taisi mennä metsään (ins hih), sillä miltei ainoat asiakkaat ovat pihatorin mansikanmyyjät.

Nappaan uuden boxersetin ohella kaupan takaa kujalla majailevalta noitatohtorilta myös luudankiillotuspaketin, valkosipulia ja hopeanuolen pitäen mielessä viime yön lepakkohavainnot.

klo 2320

Ostosteni seurauksena yksi huonekavereistani päättää nukkua ulkonaaa

Sivari vaikenee.

Hikeä ja kuumotusta bussimobiilissa

klo 0666

Expressbusin pakollinen turvavyö hiertää jenkkakahvojani pahimman tanssikauden tavoin. Kuristajaboan otteeksi yltyvää kiristystä ei helpota se, että olen miltei ainoa sivari bussissa, jonka olisi tullut olla täynnä. Nousinko väärään bussiin? Onko kuskin päässä kasvava punainen, hehkuva chilipippuripari oikeasti symboli matkalle, jota olen tekemässä?

Nauraen kuski kääntyy katsomaan hampaat välkkyen ivaa ja infernaalista mahlaa. Onko Länsibrandyn taru lopussa - tai pahempaa - olenko matkalla Turkuun? Koska en saavu palveluspaikalle, saan niskoilleni etsintäkuulutuksen, poliisit suorittavat kotietsinnän ja takavarikoivat piraatticd-kokoelmani, jonka kadehdittavuus on käsinkosketeltavaa jopa Mustamäentorin näkökulmasta. Miten voisin elää ilman Danny-cdeitäni, oi miten?

Xavierin kosto

Aloitat lukemaan tätäkin tekstiä suunnattoman jännityksen vallassa, sillä ihmettelet, kuka tämä Xavier oikein on ja mitä hän haluaa kostaa. Kiinnostut tekstistä enemmän, kun otsikossa lukee jotain eksoottista ja puoleensavetävää. Jos otsikossa sen sijaan lukisi Sivarikeskuksen ruoka ja lomat, nukahtaisit helpommin tänä yönä. Mutta nyt ahmit tekstin kuin valas planktonin, kuin härkävankkuri cowboyn, kuin mahla liian lähelle puuta jätetyn polkupyörän - joten onnea matkaan, stranger.

klo 2345:67
Pimeässä nurkassa

Sivarihemmo vetelee viimeisiä viikonlopun lomatuntejaan dataamassa

Jo alle seitsemän tunnin päästä pitäisi olla jälleen matkalla Lapinjärvelle päin. Pikainen, uninen sivarin lukujärjestyksen hively osoittaa, että kuukauden koulutuskausi onkin vain kolmen viikon mittainen viimeisen viikon ollessa lööbaviikko, joka sisältää henkilökohtaisia ja kuntoisuuslomia. Jälkimmäiset tosin pitää ansaita koulutusjaksolla erinäisillä töillä. Vaihtoehtoihin kuuluu projektityöt, turnipsien ja muiden lanttujen istuttaminen sekä Eric Claptonin matkiminen.

Olenko puhunut cuisinen antimista? Sivarikeskuksen mätöt olivat miehekkäitä, sillä viikon kahtena ensimmäisenä päivänä tarjoiltiin makkaraa ja muusia, eikä salaattia olla tarjoiltu kuin hädin tuskin parina päivänä. Silloinkin sallad oli maskuliinisesti hyönteismyrkyn makuista. Luomuahan ei sivari tue, vaikka eräs keittiöheeboista näyttää ranskalaiselta! Otin hänestä salaa kuvan:


Ranskalaisen puute löytyy kuitenkin iltapalasta, joka tarjoillaan jo seitsemältä heti Pikku kakkosen jälkeen. Tarjoilun aikaisuus on johtanut erinäisten mustien pörssien kehittymiseen talojen välille. Jos yhdeltätoista haluaa vielä iltapalaa, sitä voi käydä noutamassa "Leipä" Caponelta B-talosta tai "Särvin" Corleonelta D-talosta. Mutta ette kuulleet tätä minulta.

Aika hoitaa zetaa palloon, sivari vaikenee.

Dilemma Majeure Civariére

Koulutusjaksoilla Lapinjärvellä on miltei poikkeuksetta ainoastaan uroita, mikä tuottaa erinäisiä komplikaatioita tavallisesti niin sosiaalis-intergenderaalisesti virkeälle sivarihemmolle.

Jo kolmen päivän jälkeen Hippi Länsibrandyssä on ilmennyt vakavia merkkejä naisvajauksesta, sillä hemmo on alkanut:

• puhua itsestään kolmannessa persoonassa
• häröillä ja heittää huonoja vitsejä kuusipuulle, sekä
• harrastaa aamu-, päivä-, sauna-, jokaväli-, ja iltahaaveilua.

Klo 1644

Kuumuus hiostaa hänen ohimoitaan, mutta onneksi matka käy kohti menomes.. Ei ole totta! Ei voi olla! Pellon reunalla pyykkikorilla keimailee oikea tyttö! Olikin jo aika hemmon hioa riiaustaitojaan. Tyttö keinahtelee rauhallisesti tuulenvireessä, joten päätän juosta hänet kiinni. Hän kääntyy kuin tuulen tai kohtalon voimasta puoleeni, syleilen häntä, istutan hänen kanssaan muutaman turnipsin multapenkkiin ja sitten menemme jatkoille viljasiiloon. Kumarrun hänen iholleen, jonka multaisen kumun aistin kuin metaforan, pyyhin mullat viljojen sekaan ja .. häh

Se olikin vain mirage, kangastus. "Tyttö" olikin naisen kangasdaisarit, olin ottanut ne mukaani pyykkinarulta ja kantanut viljasiiloon..

miksi minulle aina käy näin? nyyh

Poistun viljasiilolta kädessäni rintaliivit, joista roikkuu mullasta musta turnipsi.

Seuraava päivä
klo 0832

Hihitän yksinäni, kun kaverin neljän viljan puurosta löytyy multaaaaa

Edellinen päivä
klo 1723

Viljasiilosta poistuessani katsahdan nolostuneena sivarikeskukseen johtavalle koivutielle. Kestänkö kuukautta ilman naisseuraa? Kysyn itseltäni, onko minussa Hippiä kylliksi kestääkseni näin pitkän selibaatin. Onko?

Ja kuin taivaan lahjana joutsenet ympärilläni kipaavat lentoon, viulut soittavat hallelujaa ja eteeni laskeutuu harsopaitainen, kiharainen brunetti. Hän kävelee poispäin minusta, harput alkavat soida korvissani ja aloitan hidastetun, mustavalkoisen ja pepsodent-hymyisen kirmauksen häntä kohti. Lottokupongit huutavat seitsemää oikein, joet muuttuvat viiniksi, Suomi voittaa euroviisut.. oh, viimeinen ei sovikaan enää tähän, joka tapauksessa, kohtaan vihdoin Lapinjärven ainoan naisen! Frank Sinatra soi korvissani, kun varjostan tytsyä eteenpäin metsätiellä. Vaan onko hän kangastus, jälleen vain uusi daisaripari multakangastuskokoelmissani?

Tökkäisen häntä, hän on siis aito - ja hän vieläpä äännähtää selkeän kutsuvasti! Älä huuda Abua, sillä olen valkoihoinen! Aloittaakseni tutustumisprosessin tartun hänen käteensä ja hyväilen hänen pehmeitä, mutta täyteläisiä ihokarvojaan, ja hengästyneenä huudahdan värisevällä äänellä:

HeI, käYtkÖ täÄl usei..

SALAMA ISKEE KESKEN KAIKEN RUSAKKOON
(myös: tajuntani palautuu)
(saattoi olla myös susi)
(se oli rusakko)
(susi)
(rusakko)
(susi!!)
(anyway, )

Unelmanainen olikin pitkälettinen sivari.

Aloitteestani tulevat seuraavan sivarikokouksen ehdotusartiklat:

§1 Tukanleikkuu pakolliseksi sivareille.
§2 Tai sitten luopukaa niistä vaaleanpunaisista harsopaidoista.

Hyväilemäni pseudonainen eli jamppa ihmettelee suupielissäni torkkuvaa mutaa, irrotan karvaotteeni äkkinäisellä liikkeellä ja poistumme yhdessä hekottaen kämpille.

Sivari vaikenee.

Klo 1922

Ensimmäisten ilmojen, huonejaon sekä turnipsien istuttamisen (!) jälkeen saamme "hieman" vapaa-aikaa. Käytännössä siis koko päivän kolmannesta kellonlyömästä eteenpäin.

Joku oli saapunut leirikeskukseen automobiilinkin kera. Siispä satuloitiin peltilehmä, ja eikun katsastamaan läheistä Teboilia, ensimmäistä vapaa-ajan viettovaihtoehtoa, joka on nähtävästi myös kaikkien ympäristön mopogangstereiden hengailupaikka. Sivareita ei ilmeisestikään tueta, sillä näiden tiukkien karvanoppakatseiden alla olo tuntui lähinnä kyljykseltä erämaassa. Kuumotusta oli siis tarjolla. Sisälle päästyämme oli tunnelma onneksi vähemmän käsinkosketeltava, toisin kuin myyjä, jonka käsiä koskettelin heti, ja hunajaisesti kuiskaten kumarruin pyytämään hänen puhelinnumeroaan..

Omatunto: Noh, eipäs huijata lukijoita. Pidät kuitenkin koruompelusta ja --

SHH

Niin, Länsibrandy sai siis Geisha-levyn makeannälkäänsä, sillä sivarialueella on vain ylihinnoiteltu kanttiini. Mutta silmiinne saattoi pistää tuo huoltoasemainen käsienkoskettelu. Se on vain tapani tutustua ihmisiin. Toiset juttelevat musiikista ja leffoista, minä puolestani anturoin uusien ihmisten pintakarvoja ja niiden kaarevuutta. Tunnustelun tulokseksi sain, että myyjä oli luonteeltaan pehmeä ja pitää japanilaisista naispalvelijoista. Lisäksi hän ihailee sivareita, jotka ovat komeita kuin kauriit ja pitävät koruompel...

Klo 2222

Palatessamme neljä sielua varastoivaan majoitustilaamme kello oli lyönyt taululleen enteelliset lukemat ja tunnelma on jo hieman lupsahtanut. Monien nenäkarvat väreilivät jo odotuksesta päästä nukkumaan kappeiden koppien pienissä pedeissä, ja tuhisivatkin jo pian punkkaandyykkauksen jälkeen sellaisella intensiteetillä, että maa vavahteli ja syntyi hiiri.

Sivari vaikenee ensi kertaan.

klo 0853

Olin harkinnut sitä jo pitkään. Tämä laituri on se, jolta tulisin vihdoin päättämään päiväni tässä tilassa, tässä ulottuvuudessa. Katsahdan viimeisen kerran lompakkooni, sivelen kuviani lähimmäisistä. Hyvästi, Mupsi; hyvästi kultakalani! Ei enää peli-iltoja, ei enää mustikkamuffinseja naapurin tädiltä. Tältä laiturilta tapahtuu hyppyni tuonpuoleiseen... sivarimereen. Edessäni avautuu valtava bussin ympärillä häärivä keko kakkulaisia tietokone-eksperttejä, liehutukkaisia musiikkimiehiä ja rauhaarakastavia rastafaaraoita - aiemmin omaamani stereotyyppinen kuva sivarilaisesta vahvistuu siis entisestään.

Itseänihän ei millään voi asettaa stereotyyppiseen sivarikastiin, sillä olen salskea, komea kuin kauris ja pidän koruompel...

Ah, en voikaan kertoa todellista identiteettiäni. Suojellakseni snautsereitani olen teille, hyvät lukijani, Hippi Länsibrandy, kaikkien janoisten sivari. Tältä blogilta Hippi hipelöi tietoonne kaikki mehukkaimmat sivarijutut aataminomenista öylätinnauttijoihin.

Takaisin lähtöbussiin, jossa vallitsee viidakon laki. Jungeli on tänään tupaten täynnä, eikä tilaa jää edes satunnaisille Inkeroismummoille, joille pari sivaria antavat lopulta paikkansa kohteliaisuuspuuskassa, kuskin uhkailun jälkeen. Muutama sivari roikkuu hattuhyllyn köynnöksistä ja pari on leiriytynyt jo kuulokeliaaniensa lomiin bussin lattialle.

Sopeutumiskykyä ainakin löytyy, mutta missä on järki ja moraali? Se on kai saunassa. Yksi sivari on yhä pystyssä, ja jääkaapin ovi jäi auki.

Kuka haluaa, kuka haluaa, kuka haluaa auttaa sivariaaa .. ?

Sivari vaikenee.