Klo 1922
Ensimmäisten ilmojen, huonejaon sekä turnipsien istuttamisen (!) jälkeen saamme "hieman" vapaa-aikaa. Käytännössä siis koko päivän kolmannesta kellonlyömästä eteenpäin.
Joku oli saapunut leirikeskukseen automobiilinkin kera. Siispä satuloitiin peltilehmä, ja eikun katsastamaan läheistä Teboilia, ensimmäistä vapaa-ajan viettovaihtoehtoa, joka on nähtävästi myös kaikkien ympäristön mopogangstereiden hengailupaikka. Sivareita ei ilmeisestikään tueta, sillä näiden tiukkien karvanoppakatseiden alla olo tuntui lähinnä kyljykseltä erämaassa. Kuumotusta oli siis tarjolla. Sisälle päästyämme oli tunnelma onneksi vähemmän käsinkosketeltava, toisin kuin myyjä, jonka käsiä koskettelin heti, ja hunajaisesti kuiskaten kumarruin pyytämään hänen puhelinnumeroaan..
Omatunto: Noh, eipäs huijata lukijoita. Pidät kuitenkin koruompelusta ja --
SHH
Niin, Länsibrandy sai siis Geisha-levyn makeannälkäänsä, sillä sivarialueella on vain ylihinnoiteltu kanttiini. Mutta silmiinne saattoi pistää tuo huoltoasemainen käsienkoskettelu. Se on vain tapani tutustua ihmisiin. Toiset juttelevat musiikista ja leffoista, minä puolestani anturoin uusien ihmisten pintakarvoja ja niiden kaarevuutta. Tunnustelun tulokseksi sain, että myyjä oli luonteeltaan pehmeä ja pitää japanilaisista naispalvelijoista. Lisäksi hän ihailee sivareita, jotka ovat komeita kuin kauriit ja pitävät koruompel...
Klo 2222
Palatessamme neljä sielua varastoivaan majoitustilaamme kello oli lyönyt taululleen enteelliset lukemat ja tunnelma on jo hieman lupsahtanut. Monien nenäkarvat väreilivät jo odotuksesta päästä nukkumaan kappeiden koppien pienissä pedeissä, ja tuhisivatkin jo pian punkkaandyykkauksen jälkeen sellaisella intensiteetillä, että maa vavahteli ja syntyi hiiri.
Sivari vaikenee ensi kertaan.
Ensimmäisten ilmojen, huonejaon sekä turnipsien istuttamisen (!) jälkeen saamme "hieman" vapaa-aikaa. Käytännössä siis koko päivän kolmannesta kellonlyömästä eteenpäin.
Joku oli saapunut leirikeskukseen automobiilinkin kera. Siispä satuloitiin peltilehmä, ja eikun katsastamaan läheistä Teboilia, ensimmäistä vapaa-ajan viettovaihtoehtoa, joka on nähtävästi myös kaikkien ympäristön mopogangstereiden hengailupaikka. Sivareita ei ilmeisestikään tueta, sillä näiden tiukkien karvanoppakatseiden alla olo tuntui lähinnä kyljykseltä erämaassa. Kuumotusta oli siis tarjolla. Sisälle päästyämme oli tunnelma onneksi vähemmän käsinkosketeltava, toisin kuin myyjä, jonka käsiä koskettelin heti, ja hunajaisesti kuiskaten kumarruin pyytämään hänen puhelinnumeroaan..
Omatunto: Noh, eipäs huijata lukijoita. Pidät kuitenkin koruompelusta ja --SHH
Niin, Länsibrandy sai siis Geisha-levyn makeannälkäänsä, sillä sivarialueella on vain ylihinnoiteltu kanttiini. Mutta silmiinne saattoi pistää tuo huoltoasemainen käsienkoskettelu. Se on vain tapani tutustua ihmisiin. Toiset juttelevat musiikista ja leffoista, minä puolestani anturoin uusien ihmisten pintakarvoja ja niiden kaarevuutta. Tunnustelun tulokseksi sain, että myyjä oli luonteeltaan pehmeä ja pitää japanilaisista naispalvelijoista. Lisäksi hän ihailee sivareita, jotka ovat komeita kuin kauriit ja pitävät koruompel...
Klo 2222
Palatessamme neljä sielua varastoivaan majoitustilaamme kello oli lyönyt taululleen enteelliset lukemat ja tunnelma on jo hieman lupsahtanut. Monien nenäkarvat väreilivät jo odotuksesta päästä nukkumaan kappeiden koppien pienissä pedeissä, ja tuhisivatkin jo pian punkkaandyykkauksen jälkeen sellaisella intensiteetillä, että maa vavahteli ja syntyi hiiri.
Sivari vaikenee ensi kertaan.
posted by John at 17:39
2 Comments:
Odotas vain, kun seuraavana iltana sivarikaverisi haluavat mennä nukkumaan sen kummemmin peseytymättä. Ja seuraavana iltana sama... ja seuraavana.
Häiritseekö Hemmoa yhtään se, että päivän viimeinen ateria tarjotaan niin aikaisin?
Heh, he eivät olekaan tutustuneet kaveriini, herra Pesäpallomailaan.
Ei vaan kyllä täällä ihan peseydytään, mutta voi että sen 306-huoneen Clarkin kanssa, kun hän aina öisin lentää ikkunasta ulos sinipunasissa trikoissa.
Lähetä kommentti
<< Home