torstaina, heinäkuuta 06, 2006

Myytti käy toteen

Kumma kyllä, sivarikeskukseen ja siten ulottumattomiin joutumiseni jälkeen on puhelimeni alkanut väristä ja sikermöidä tyttökavereideni soitoista ja viesteistä. Onko vanha myytti "vaikeasti tavoitettavasta" siis totta? Kun en ole saatavilla, olen femmelle heti haluttavampi?


Testatakseni ilmiötä käytän tietoa välittömästi hyväkseni sprinttaamalla läheiselle maantielle ja näyttelemällä välinpitämätöntä jokaiselle vastaantulevalle typylle. Pian kylmä, mutta kuuma etäisyyteni on haalinut kokoon tarpeeksi viehkeää huutosakkiainesta, jotta voin perustaa cheerleader-joukkueen. Tiimin tehtävä on herättää minut, Hippi Länsibrandyn, joka aamu laulamalla ja elämöimällä kannustushuutoja ikkunamme alla.

Sitten vuokraan päivärahoillani limusiinin, jota käytän kruisailuun koulutuskeskuksen liepeillä aina vapaa-aikoina, ja herutan herukkaa kaikille marjannälkäisille tummennettujen ikkunoiden takaa. Uuden asenteeni aiheuttaman ylitsetursuavan huutosakkilaistarjonnan tukahdutan rakennuttamalla toteemin, joka koostuu vain cheerleadereista pukeutuneina majaviksi ja muiksi metsän hippiäisiksi. Kun kauppa ei enää kannata, myyn pystit intiaanien alkuperäismaahan, Japanin Nipponiin.

Viva la revolution