torstaina, kesäkuuta 29, 2006

Dilemma Majeure Civariére

Koulutusjaksoilla Lapinjärvellä on miltei poikkeuksetta ainoastaan uroita, mikä tuottaa erinäisiä komplikaatioita tavallisesti niin sosiaalis-intergenderaalisesti virkeälle sivarihemmolle.

Jo kolmen päivän jälkeen Hippi Länsibrandyssä on ilmennyt vakavia merkkejä naisvajauksesta, sillä hemmo on alkanut:
  • puhua itsestään kolmannessa persoonassa
  • häröillä ja heittää huonoja vitsejä kuusipuulle, sekä
  • harrastaa aamu-, päivä-, sauna-, jokaväli-, ja iltahaaveilua.
Klo 1644

Kuumuus hiostaa hänen ohimoitaan, mutta onneksi matka käy kohti menomes.. Ei ole totta! Ei voi olla! Pellon reunalla pyykkikorilla keimailee oikea tyttö! Olikin jo aika hemmon hioa riiaustaitojaan. Tyttö keinahtelee rauhallisesti tuulenvireessä, joten päätän juosta hänet kiinni. Hän kääntyy kuin tuulen tai kohtalon voimasta puoleeni, syleilen häntä, istutan hänen kanssaan muutaman turnipsin multapenkkiin ja sitten menemme jatkoille viljasiiloon. Kumarrun hänen iholleen, jonka multaisen kumun aistin kuin metaforan, pyyhin mullat viljojen sekaan ja .. häh

Se olikin vain mirage, kangastus. "Tyttö" olikin naisen kangasdaisarit, olin ottanut ne mukaani pyykkinarulta ja kantanut viljasiiloon..

miksi minulle aina käy näin? nyyh

Poistun viljasiilolta kädessäni rintaliivit, joista roikkuu mullasta musta turnipsi.

Seuraava päivä
klo 0832


Hihitän yksinäni, kun kaverin neljän viljan puurosta löytyy multaaaaa

Edellinen päivä
klo 1723

Viljasiilosta poistuessani katsahdan nolostuneena sivarikeskukseen johtavalle koivutielle. Kestänkö kuukautta ilman naisseuraa? Kysyn itseltäni, onko minussa Hippiä kylliksi kestääkseni näin pitkän selibaatin. Onko?

Ja kuin taivaan lahjana joutsenet ympärilläni kipaavat lentoon, viulut soittavat hallelujaa ja eteeni laskeutuu harsopaitainen, kiharainen brunetti. Hän kävelee poispäin minusta, harput alkavat soida korvissani ja aloitan hidastetun, mustavalkoisen ja pepsodent-hymyisen kirmauksen häntä kohti. Lottokupongit huutavat seitsemää oikein, joet muuttuvat viiniksi, Suomi voittaa euroviisut.. oh, viimeinen ei sovikaan enää tähän, joka tapauksessa, kohtaan vihdoin Lapinjärven ainoan naisen! Frank Sinatra soi korvissani, kun varjostan tytsyä eteenpäin metsätiellä. Vaan onko hän kangastus, jälleen vain uusi daisaripari multakangastuskokoelmissani?

Tökkäisen häntä, hän on siis aito - ja hän vieläpä äännähtää selkeän kutsuvasti! Älä huuda Abua, sillä olen valkoihoinen! Aloittaakseni tutustumisprosessin tartun hänen käteensä ja hyväilen hänen pehmeitä, mutta täyteläisiä ihokarvojaan, ja hengästyneenä huudahdan värisevällä äänellä:

HeI, käYtkÖ täÄl usei..

SALAMA ISKEE KESKEN KAIKEN RUSAKKOON
(myös: tajuntani palautuu)
(saattoi olla myös susi)
(se oli rusakko)
(susi)
(rusakko)
(susi!!)
(anyway, )

Unelmanainen olikin pitkälettinen sivari.

Aloitteestani tulevat seuraavan sivarikokouksen ehdotusartiklat:

§1 Tukanleikkuu pakolliseksi sivareille.
§2 Tai sitten luopukaa niistä vaaleanpunaisista harsopaidoista.

Hyväilemäni pseudonainen eli jamppa ihmettelee suupielissäni torkkuvaa mutaa, irrotan karvaotteeni äkkinäisellä liikkeellä ja poistumme yhdessä hekottaen kämpille.

Sivari vaikenee.

tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Klo 1922

Ensimmäisten ilmojen, huonejaon sekä turnipsien istuttamisen (!) jälkeen saamme "hieman" vapaa-aikaa. Käytännössä siis koko päivän kolmannesta kellonlyömästä eteenpäin.

Joku oli saapunut leirikeskukseen automobiilinkin kera. Siispä satuloitiin peltilehmä, ja eikun katsastamaan läheistä Teboilia, ensimmäistä vapaa-ajan viettovaihtoehtoa, joka on nähtävästi myös kaikkien ympäristön mopogangstereiden hengailupaikka. Sivareita ei ilmeisestikään tueta, sillä näiden tiukkien karvanoppakatseiden alla olo tuntui lähinnä kyljykseltä erämaassa. Kuumotusta oli siis tarjolla. Sisälle päästyämme oli tunnelma onneksi vähemmän käsinkosketeltava, toisin kuin myyjä, jonka käsiä koskettelin heti, ja hunajaisesti kuiskaten kumarruin pyytämään hänen puhelinnumeroaan..

Omatunto: Noh, eipäs huijata lukijoita. Pidät kuitenkin koruompelusta ja --

SHH

Niin, Länsibrandy sai siis Geisha-levyn makeannälkäänsä, sillä sivarialueella on vain ylihinnoiteltu kanttiini. Mutta silmiinne saattoi pistää tuo huoltoasemainen käsienkoskettelu. Se on vain tapani tutustua ihmisiin. Toiset juttelevat musiikista ja leffoista, minä puolestani anturoin uusien ihmisten pintakarvoja ja niiden kaarevuutta. Tunnustelun tulokseksi sain, että myyjä oli luonteeltaan pehmeä ja pitää japanilaisista naispalvelijoista. Lisäksi hän ihailee sivareita, jotka ovat komeita kuin kauriit ja pitävät koruompel...

Klo 2222

Palatessamme neljä sielua varastoivaan majoitustilaamme kello oli lyönyt taululleen enteelliset lukemat ja tunnelma on jo hieman lupsahtanut. Monien nenäkarvat väreilivät jo odotuksesta päästä nukkumaan kappeiden koppien pienissä pedeissä, ja tuhisivatkin jo pian punkkaandyykkauksen jälkeen sellaisella intensiteetillä, että maa vavahteli ja syntyi hiiri.

Sivari vaikenee ensi kertaan.
klo 0853

Olin harkinnut sitä jo pitkään. Tämä laituri on se, jolta tulisin vihdoin päättämään päiväni tässä tilassa, tässä ulottuvuudessa. Katsahdan viimeisen kerran lompakkooni, sivelen kuviani lähimmäisistä. Hyvästi, Mupsi; hyvästi kultakalani! Ei enää peli-iltoja, ei enää mustikkamuffinseja naapurin tädiltä. Tältä laiturilta tapahtuu hyppyni tuonpuoleiseen... sivarimereen. Edessäni avautuu valtava bussin ympärillä häärivä keko kakkulaisia tietokone-eksperttejä, liehutukkaisia musiikkimiehiä ja rauhaarakastavia rastafaaraoita - aiemmin omaamani stereotyyppinen kuva sivarilaisesta vahvistuu siis entisestään.

Itseänihän ei millään voi asettaa stereotyyppiseen sivarikastiin, sillä olen salskea, komea kuin kauris ja pidän koruompel...

Ah, en voikaan kertoa todellista identiteettiäni. Suojellakseni snautsereitani olen teille, hyvät lukijani, Hippi Länsibrandy, kaikkien janoisten sivari. Tältä blogilta Hippi hipelöi tietoonne kaikki mehukkaimmat sivarijutut aataminomenista öylätinnauttijoihin.

Takaisin lähtöbussiin, jossa vallitsee viidakon laki. Jungeli on tänään tupaten täynnä, eikä tilaa jää edes satunnaisille Inkeroismummoille, joille pari sivaria antavat lopulta paikkansa kohteliaisuuspuuskassa, kuskin uhkailun jälkeen. Muutama sivari roikkuu hattuhyllyn köynnöksistä ja pari on leiriytynyt jo kuulokeliaaniensa lomiin bussin lattialle.

Sopeutumiskykyä ainakin löytyy, mutta missä on järki ja moraali? Se on kai saunassa. Yksi sivari on yhä pystyssä, ja jääkaapin ovi jäi auki.

Kuka haluaa, kuka haluaa, kuka haluaa auttaa sivariaaa .. ?

Sivari vaikenee.