Kaikilla lopuilla on alku

Nyt, kolmen viikon siviilipalveluskeskuksen koulutuspaahdon jälkeen, uuni on avattu ja sivaripullat on päästetty ulkomaailmaan. Toiset aloittavat vuoden työpalvelunsa viikon päästä, toiset vasta myöhemmin. Monilla sivareilla on komea rusketus viikkojen aurinkoisten jalkapallomatsien jäljiltä, eräät taasen ovat vieläkin samanlaisia kalpeita kummajaisia kuin lähtiessä. Mitä jäi käteen ja mitä päähän?

Monet luennoista tuntuivat melko turhilta. Ulkopuolisen pitämän "Sivarina Suomessa" -luennon tehtävänä tuntui olevan vain stereotyyppisen kuvan luominen sivareista ja kuinka päin helvettiä sivarin elämä menee. Puhumattakaan saman tyypin "Miehisyyden myytit" -luennosta! Toisaalta joukossa oli myös helmiä, kuten egyptiläisen miehen interaktiiviset luennot.

Koulutuksessa tutustui useisiin uusiin ihmisiin, joiden kanssa tuli niin häröiltyä, capoerailtua, heitettyä hetulaa ja stikkailtua biljardia. Koska viikkojen milteipä parasta antia oli sosiaalinen ulottuvuus, on harmillista, että jakson heebot tulivat kaikkialta Suomesta - harvoin sitä etelästä Lappiin lähtee kaiffarin saunareissulle.

Mutta onneksi on telepatia.

Sivari vaikenee ehkä viimeisen kerran.