Dilemma Majeure Civariére
Koulutusjaksoilla Lapinjärvellä on miltei poikkeuksetta ainoastaan uroita, mikä tuottaa erinäisiä komplikaatioita tavallisesti niin sosiaalis-intergenderaalisesti virkeälle sivarihemmolle.
Jo kolmen päivän jälkeen Hippi Länsibrandyssä on ilmennyt vakavia merkkejä naisvajauksesta, sillä hemmo on alkanut:
Kuumuus hiostaa hänen ohimoitaan, mutta onneksi matka käy kohti menomes.. Ei ole totta! Ei voi olla! Pellon reunalla pyykkikorilla keimailee oikea tyttö! Olikin jo aika hemmon hioa riiaustaitojaan. Tyttö keinahtelee rauhallisesti tuulenvireessä, joten päätän juosta hänet kiinni. Hän kääntyy kuin tuulen tai kohtalon voimasta puoleeni, syleilen häntä, istutan hänen kanssaan muutaman turnipsin multapenkkiin ja sitten menemme jatkoille viljasiiloon. Kumarrun hänen iholleen, jonka multaisen kumun aistin kuin metaforan, pyyhin mullat viljojen sekaan ja .. häh
Se olikin vain mirage, kangastus. "Tyttö" olikin naisen kangasdaisarit, olin ottanut ne mukaani pyykkinarulta ja kantanut viljasiiloon..
miksi minulle aina käy näin? nyyh
Poistun viljasiilolta kädessäni rintaliivit, joista roikkuu mullasta musta turnipsi.
Seuraava päivä
klo 0832
Hihitän yksinäni, kun kaverin neljän viljan puurosta löytyy multaaaaa
Edellinen päivä
klo 1723
Viljasiilosta poistuessani katsahdan nolostuneena sivarikeskukseen johtavalle koivutielle. Kestänkö kuukautta ilman naisseuraa? Kysyn itseltäni, onko minussa Hippiä kylliksi kestääkseni näin pitkän selibaatin. Onko?
Ja kuin taivaan lahjana joutsenet ympärilläni kipaavat lentoon, viulut soittavat hallelujaa ja eteeni laskeutuu harsopaitainen, kiharainen brunetti. Hän kävelee poispäin minusta, harput alkavat soida korvissani ja aloitan hidastetun, mustavalkoisen ja pepsodent-hymyisen kirmauksen häntä kohti. Lottokupongit huutavat seitsemää oikein, joet muuttuvat viiniksi, Suomi voittaa euroviisut.. oh, viimeinen ei sovikaan enää tähän, joka tapauksessa, kohtaan vihdoin Lapinjärven ainoan naisen! Frank Sinatra soi korvissani, kun varjostan tytsyä eteenpäin metsätiellä. Vaan onko hän kangastus, jälleen vain uusi daisaripari multakangastuskokoelmissani?
Tökkäisen häntä, hän on siis aito - ja hän vieläpä äännähtää selkeän kutsuvasti! Älä huuda Abua, sillä olen valkoihoinen! Aloittaakseni tutustumisprosessin tartun hänen käteensä ja hyväilen hänen pehmeitä, mutta täyteläisiä ihokarvojaan, ja hengästyneenä huudahdan värisevällä äänellä:
HeI, käYtkÖ täÄl usei..
SALAMA ISKEE KESKEN KAIKEN RUSAKKOON
(myös: tajuntani palautuu)
(saattoi olla myös susi)
(se oli rusakko)
(susi)
(rusakko)
(susi!!)
(anyway, )
Unelmanainen olikin pitkälettinen sivari.
Aloitteestani tulevat seuraavan sivarikokouksen ehdotusartiklat:
§1 Tukanleikkuu pakolliseksi sivareille.
§2 Tai sitten luopukaa niistä vaaleanpunaisista harsopaidoista.
Hyväilemäni pseudonainen eli jamppa ihmettelee suupielissäni torkkuvaa mutaa, irrotan karvaotteeni äkkinäisellä liikkeellä ja poistumme yhdessä hekottaen kämpille.
Sivari vaikenee.
Jo kolmen päivän jälkeen Hippi Länsibrandyssä on ilmennyt vakavia merkkejä naisvajauksesta, sillä hemmo on alkanut:
- puhua itsestään kolmannessa persoonassa
- häröillä ja heittää huonoja vitsejä kuusipuulle, sekä
- harrastaa aamu-, päivä-, sauna-, jokaväli-, ja iltahaaveilua.
Kuumuus hiostaa hänen ohimoitaan, mutta onneksi matka käy kohti menomes.. Ei ole totta! Ei voi olla! Pellon reunalla pyykkikorilla keimailee oikea tyttö! Olikin jo aika hemmon hioa riiaustaitojaan. Tyttö keinahtelee rauhallisesti tuulenvireessä, joten päätän juosta hänet kiinni. Hän kääntyy kuin tuulen tai kohtalon voimasta puoleeni, syleilen häntä, istutan hänen kanssaan muutaman turnipsin multapenkkiin ja sitten menemme jatkoille viljasiiloon. Kumarrun hänen iholleen, jonka multaisen kumun aistin kuin metaforan, pyyhin mullat viljojen sekaan ja .. häh

miksi minulle aina käy näin? nyyh
Poistun viljasiilolta kädessäni rintaliivit, joista roikkuu mullasta musta turnipsi.
Seuraava päivä
klo 0832
Hihitän yksinäni, kun kaverin neljän viljan puurosta löytyy multaaaaa
Edellinen päivä
klo 1723
Viljasiilosta poistuessani katsahdan nolostuneena sivarikeskukseen johtavalle koivutielle. Kestänkö kuukautta ilman naisseuraa? Kysyn itseltäni, onko minussa Hippiä kylliksi kestääkseni näin pitkän selibaatin. Onko?
Ja kuin taivaan lahjana joutsenet ympärilläni kipaavat lentoon, viulut soittavat hallelujaa ja eteeni laskeutuu harsopaitainen, kiharainen brunetti. Hän kävelee poispäin minusta, harput alkavat soida korvissani ja aloitan hidastetun, mustavalkoisen ja pepsodent-hymyisen kirmauksen häntä kohti. Lottokupongit huutavat seitsemää oikein, joet muuttuvat viiniksi, Suomi voittaa euroviisut.. oh, viimeinen ei sovikaan enää tähän, joka tapauksessa, kohtaan vihdoin Lapinjärven ainoan naisen! Frank Sinatra soi korvissani, kun varjostan tytsyä eteenpäin metsätiellä. Vaan onko hän kangastus, jälleen vain uusi daisaripari multakangastuskokoelmissani?
Tökkäisen häntä, hän on siis aito - ja hän vieläpä äännähtää selkeän kutsuvasti! Älä huuda Abua, sillä olen valkoihoinen! Aloittaakseni tutustumisprosessin tartun hänen käteensä ja hyväilen hänen pehmeitä, mutta täyteläisiä ihokarvojaan, ja hengästyneenä huudahdan värisevällä äänellä:
HeI, käYtkÖ täÄl usei..

(myös: tajuntani palautuu)
(saattoi olla myös susi)
(se oli rusakko)
(susi)
(rusakko)
(susi!!)
(anyway, )
Unelmanainen olikin pitkälettinen sivari.
Aloitteestani tulevat seuraavan sivarikokouksen ehdotusartiklat:
§1 Tukanleikkuu pakolliseksi sivareille.
§2 Tai sitten luopukaa niistä vaaleanpunaisista harsopaidoista.
Hyväilemäni pseudonainen eli jamppa ihmettelee suupielissäni torkkuvaa mutaa, irrotan karvaotteeni äkkinäisellä liikkeellä ja poistumme yhdessä hekottaen kämpille.
Sivari vaikenee.